Kestävää työelämää, kiitos!
Miksi aloitin kestävän työelämän uutiskirjeen?
Minulla on unelma. Se on paljon suurempi kuin minä, ja tunnen oloni välillä tosi pieneksi sen suhteen. Niin pieneksi, että meinaa ahdistaa ja toivo loppua.
Unelmoin kestävästä työelämästä.
Sellaista, joka edistää ekologista kestävyyttä, on taloudellisesti kestävällä pohjalla ja ennen kaikkea sellaisesta, joka on inhimillisesti ja sosiaalisesti kestävää. Sellaisesta, luo hyvinvointia tähän yhteiskuntaan.
Sellaisesta, joka muuttaa tätä maailmaa paremmaksi.
Ajattelen nimittäin, että yritysten, yhteiskunnan ja ihmisen hyvinvoinnin välille voidaan saavuttaa win-win-win-tilanne. Parhaimmillaanhan työ tuo iloa, innostaa ja on voimavara ihmiselle, ja toisaalta motivoitunut työntekijä on yrityksen kannalta tuottavampi. Yhteiskunta menestyy, kun yksilöt ja yritykset voivat hyvin.
Yksinkertaista, ja ei sitten kuitenkaan ole.
Työelämä on rikki
Vuosien varrella olen tullut yhä tietoisemmaksi työelämän nurjasta puolesta. Uupumuksen, työpaikkakiusaamisen, huonojen käytäntöjen, osaamattoman johtamisen ja kaikenlaisen muun olemassa olosta.
Olen tavannut monia työelämän runtelemia — ollut yksi heistä itsekin. Monia kohtuuttomien vaatimusten alle hautautumassa olevia. Monia sellaisia, jotka ovat jo valmiita luovuttamaan. Monia, jotka ovat luopuneet omista unelmistaan. Niistä, joiden siivitteleminä uuteen työhönsä aikoinaan astuivat.
Tunnistatko sinä tuon tunteen? Kun unelmat alkavat särkyä. Kun mielen valtaa toivon sijaan kyynisyys.
Se on niin surullista. Se, että into, jolla uuteen työhön astutaan katoaa jonnekin. Kaikki ne unelmat murenevat pala palalta. Arjesta tuleekin selviämistä.
Miksi niin tapahtuu? Miksi niin annetaan tapahtua? Silloinhan häviävät kaikki, yksilö, yritykset ja yhteiskunta.
Haluan uskoa muutokseen
Olen työskennellyt ekologisen kestävyyden parissa vuosia. Se on kaupunkiympäristöjen kehittämisessä yksi keskeisimmistä näkökulmista ja tavoitteista.
Opintojeni aikana innostuin kestävästä liikennejärjestelmästä. Olin vakuuttunut siitä, että voin olla tekemässä muutosta.
Se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kaupunkien kehittäminen on niin politisoitunutta. Kehittäjänä käteni ovat suhteellisen sidotut poliittisten reunaehtojen takia.
Todellisuus onkin ollut taistelua jokaisesta autojen kadunvarsipysäköintipaikasta, joita poistamalla yritetään tehdä kaupunkiympäristöstä turvallisempaa ja viihtyisämpää, ja myös kestävämpää.
Idealistille tosimaailman realiteetteihin törmääminen on välillä raskasta. Se meinaa syöstä toivottomuuteen. Usko meinaa loppua, etenkin yksin tehdessä.
Siksi olenkin miettinyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen opiskellut kohta puolitoista vuotta siitä, miten hyvää työelämää rakennetaan. Olen opiskellut vuorovaikutuksesta, johtamisesta ja muutoksista. Olen opiskellut työhyvinvoinnista, valmentamisesta ja ratkaisukeskeisestä ajattelusta.
Ja kun sitten olen keskustellut ystävieni kanssa, olen todennut, miten kaukana nykyinen työelämä paikoin on tuosta ihanteesta. Siitä ideaalimaailmasta, joka mieleeni on piirretty opintojaksojen aikana.
Menetin jo kerran toivoni, en halua menettää uudestaan. (Onneksi kaupunkien liikennejärjestelmät ja liikennepolitiikka ovat myös ottaneet harppauksia kestävämpään suuntaan! Muutoksen tekeminen vain on hidasta.)
Haluan uskoa muutokseen.
Mitä minä voin tehdä?
Olen viime aikoina miettinyt, mitä asiaa haluaisin olla tällä hetkellä muuttamassa tässä maailmassa. Mihin haluaisin vaikuttaa? Miten voisin tehdä osani yhteiskunnan eteen?
Tällä hetkellä sydämeni palaa työelämän kehittämiselle. Kestävälle työelämälle.
Tämä uutiskirjeeni Kestävää työtä on minun yritykseni ottaa koppia tästä massiivisesta haasteesta, ja tehdä edes jotain unelmani eteen.
Haluan kirjeissäni tarkastella työelämää niin yksilön, organisaation kuin yhteiskunnankin näkökulmista.
Yksilöissä ja vuorovaikutuksessa on paljon potentiaalia, jota hyödyntämällä voisimme saada aikaan paljon enemmän, paljon vaikuttavampaa. Mutta emme aina osaa hyödyntää tuota potentiaalia. Emme varsinkaan työpaikoilla.
Hukkaamme tuon potentiaalin tehottomien käytäntöjen, korkeiden hierarkiaportaiden, tiukkojen tehtävämääritysten, liiallisen kiireen, epäinhimillisten tavoitteiden, huonon johtamisen ja kaiken muun turhan takia.
Kutsun sinut mukaan
Työelämän muuttamiseen tarvitaan kuitenkin jokaista meistä, ja siihen tarvitaan organisaatioita ja yhteiskuntaa rakenteiden tasolla. Vain tällainen jokaiselle tasolle menevä muutos on tarpeeksi vaikuttava ja kestävä. Se ei jätä yksilöä yksin, mutta haastaa jokaisen ottamaan osansa muutoksen tekijänä.
Siksi tarkastelen uutiskirjeessäni niin itsetuntemuksen merkitystä kuin työpaikan ja yhteiskunnan rakenteitakin. Tarkastelen johtamista ja muutoksia, luovuutta ja oppimista sekä tiimityötä ja vuorovaikutusta.
Yritän hahmottaa, mistä kaikesta kestävä työelämä muodostuu, ja miten sitä rakennetaan. Haluan lisätä omaani, mutta myös muiden ymmärrystä aiheesta, ja innostaa muita mukaan, muutoksen tekijöiksi.
Sillä mitä useampi lähtee mukaan muutokseen, sitä vaikuttavampi siitä tulee.
En halua kaataa vastuuta yksilön päälle, mutta en syyttää vain rakenteitakaan.
Olit sitten itse missä roolissa vain, toivon, että voin olla kannustamassa ja tukemassa sinua kestävän työn tekijänä ja edistäjänä.
Mistä kestävän työn uutiskirjeessä on kysymys?
Kirjoitukseni rakentuvat kolmen kulmakiven varaan: toimijuus, osallisuus ja yhteisöllisyys. Uutiskirjeelläni on siis kolme tavoitetta:
Tuen jokaista johtajaa, esihenkilöä ja muuta työelämän muutosagenttia omassa roolissaan kestävän työelämän muutoksen tekijänä. Tarjoan mahdollisuuksia reflektiolle sekä tietoa työelämän kehittämisestä.
Rakennan muutoksentekijöiden yhteisöä. Haluan tarjota paikan vertaistuella ja toistemme innostamiselle. Yhdessä emme menetä toivoamme.
Edistän osallisuutta työelämässä tarjoten siihen työkaluja ja näkökulmia.
Lämpimästi tervetuloa mukaan muutosmatkalle,
Muutosvalmentajasi Ruut